Poks!

Pari sanaa kuplista

Kuohuviinin kuplat eivät näy avaamattomassa pullossa. Tässä kohtaa hiilidioksidi - kaasu joka aiheuttaa kuplat - on liuennut nesteeseen suljetun astian paineen vaikutuksesta. Paine pullossa on noin 2-3 kertaa normaalin henkilöauton renkaan paineesta tai tarkemmin sanottuna 12-16kg neliösentille.

Avattaessa mitä tahansa hiilihapotettua nestettä kuuluu vapautuvan hiilidioksidin "sihinä" tai iloinen "poksahdus". Paineen purkautumisnopeus riippuu suljetun pullon sisäisestä paineesta ja ympäröivän ilman paineesta. Myös paineistetun hiilidioksidipitoisen nesteen lämpötila vaikuttaa siihen kuinka herkästi kuplat muodustuvat avattaessa. Esimerkiksi lämmin, kupliva olut tai limonaadi vapauttaa hiilidioksidin nopeammin verrattuna hyvin viilennettyyn kuohuviiniin.

Kuohuviinin valmistuksessa kuplat syntyvät kellarointi vaiheessa pullossa. Pulloon jätetään hieman elinvoimaista hiivaa ja viinin omaa sokeria sille ravinnoksi. Esimerkiksi Espanjalaisessa Cavassa on määritelty että pullossa tapahtuva kypsyminen ja kuplien muodostus vaihe pitää kestää vähintään 9kk. Tänä aikana pulloa käännetään määrätyin väliajoin vuoroin oikealle ja vasemmalle sekä pikku hiljaa ylösalaisin. Tavoitteena on saada pullo käännettyä ylösalaisin, jotta pullossa oleva hiivasakka saadaan pullosta ulos. Kun pullo on kääntynyt täyden kierroksen ja haluttu asento on saavutettu, pullon kaula jäädytetään ja käännetään takaisin oikein päin, jonka jälkeen kaulassa oleva jäätynyt "hiivapuikko" voidaan kätevästi poistaa. Pulloon syntynyt vaje täytetään toisesta jo käsitellystä pullosta jonka jälkeen tuote on valmis korkitettavaksi, etiköitäväksi ja myytäväksi.

Tiesitkö Että..

Shamppanja pullojen kääntäminen tehdään kellarissa käsin. Ennen kuin sokerin, hiivan ja paineen yhteys ymmärrettiin täysin, pullot saattoivat räjähdellä arvaamattomasti, aiheuttaen ketjureaktion. Tarinan mukaan 1700-luvun suurin Ranskalaisten miesten suurin sokeutumisen syy oli nimenomaan räjähtävät shampanjapullot. Myöhempinä aikoina otettiin käyttöön rautamaskit, jotka suojasivat sirpaleilta. Vasta 1900-luvulla hävikki pieneni lähes nykyiselle tasolle kemian saavutusten sekä laadukkaamman lasimateriaalin ansiosta.