Mikä?
Oranssi viini valmistetaan valkoisista rypäleistä. Marjat murskataan ja jätetään kuorten kanssa lepäämään keraamiseen tai sementtiseen astiaan vähintään 4 päiväksi. Joissakin tapauksissa jopa yli vuodeksi. Normaalistihan valkoviinistä erotellaan kuoret, rangat ja siemenet ennen fermentointivaihetta eikä varsinaista kypsytysvaihetta ole, alkoholikäymisen ja suodatuksen jälkeen. (Paitsi esimerkiksi muutamissa tammitetuissa Chardonnay-valkoviineissä). Oranssin viinin valmistuksessa kellarin oikealla lämpötilalla, laadukkaalla raaka-aineella ja puhtailla astioilla on äärimmäisen tärkeä rooli. Koko prosessi on luonteeltaan hyvin luonnonmukainen ja viiniin ei juurikaan käytetä lisäaineita. Joskus edes hiivaa ei tarvitse lisätä, vaan ilmassa leijuvat hiivaitiöt aloittavat spontaanikäymisen.
Toisin sanoen oranssiviini valmistetaan osin niin kuin punaviini, osin kuin roseviini ja osin erittäin perinteisin menetelmin, kohdaten nykypäivän trendit pää pystyssä.
Vaikka oranssiviini onkin valkoisista rypälelajikkeista valmistettu, makuprofiili on hyvin erilainen. Maku on usein voimakkaampi, hapan ja oksidaation vaikutuksesta pähkinäinen.
Miltä Oranssiviini Sitten Oikein Maistuu?
Oranssiviiniä - vaikka kirjoitusasu kummastuttaa - on usein kuvattu selkeäpiirteiseksi, robustiksi viiniksi josta löytyy hunajaisia aromeja. Tuoksusta asiantuntijat ovat löytäneet aromeina mm. Intianleipäpuun hedelmää, hasselpähkinää, parapähkinää, ylikypsää omenaa, puulakkaa, pellavaöljyä, katajanmarjaa, taikinaa ja kuivattua appelsiinin kuorta.
Paletissa viinejä on kuvailtu isoiksi, kuiviksi ja hapokkaiksi sekä punaviinin lailla tanniinipitoisiksi. Viinit ovat usein hyvin intensiivisiä ja voimakkaita pitkän maseraation takia.
Oranssiviinin voi helpostii sekoittaa ulkonäön puolesta roseeviiniin mutta ulkokuoren ei kannata antaa hämätä. Siinä missä roseviinissä on yleensä raikkautta ja keveyttä, oranssiviini on puolestaan vastakohta. Vaikka viini tarjotaan jäähdytettynä, on maku erittäin hapokas ja usein yhtä tanniinen kuin monissa punaviineissä. Tätä viiniä voi hyvin tarjoilla punaisen lihan kaverina.
Ruoka & Oranssiviini
Empiirinen kokeiluni on vielä kesken, joten omakohtaista arviota en anna tähän osioon vielä. Tässä kuitenkin sertifioidun sommelier Madeline Pucket:n näkemys asiasta:
"Because of their boldness, orange wines pair excellently with bolder foods including curry dishes, Moroccan cuisine, Ethiopian cuisine (like those spongelike pancakes called Injera), Korean dishes with fermented kimchi such as bibim bap, and traditional Japanese cuisine including fermented soybeans (Natto). Due to high phenolic content (tannin and bitterness) along with the nutty tartness, orange wines pair with a wide variety of meats from beef to fish."
Juuret Kaukasuksella
Valmistustekniikkana oranssiviinin perinteet juontuvat jopa 5000-vuoden päähän Mustanmeren rannoille Georgiaan. Monilla tuottajilla on tänä päivänäkin käytössä perinteiset maan-alaiset käymisastiat, Qvevrit, jotka alunperin suljettiin kivillä ja mehiläisvahalla. Toistaiseksi oranssiviinit ovat melko harvinaisia, joskin kysyntä on noussut. Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana tuotanto on lähtenyt lisääntymään vaikkakin monet asiantuntijat uskovat ettei oranssiviini tule koskaan saavuttamaan roseviinin kaltaista suosiota suurella yleisöllä.
Monet maailman huippuravintolat ovat valinneet listoilleen kysynnän johdosta useita erilaisia oranssiviinejä. Alkon hyllyllä oli jossain vaiheessa vilahtanut joitakin vaihtoehtoja, niistä 2013 kertoi blogissaan Viinihullu Otto :
http://viinihullu.blogspot.fi/2013/10/tommasi-il-grigio-ramato-2011.html
Koillis-Italiassa oranssiviinejä tuotetaan paljon ja yleisimpänä rypäleenä lienee Pinot Grigio. Sloveniassa viini valmistetaan Rkatsiteliksi kutsutusta rypäleestä. Sen lisäksi Georgiassa maaseudulta löytyy hyvin paljon tuottajia jotka edelleen valmistavat viiniä omaan tarpeesen perinteisin menetelmin.
USA, Australia, Itävalta, Ranska sekä E-Afrikka ovat innostunueet myös valmistamaan oranssiviiniä ja tulevaisuudessa niitä saadaan toivottavasti enemmän kokeilunhaluisen viiniyhteisön maistettavaksi.
Omilla retkilläni Eteläisessä Espanjassa olen törmännyt muutamiin tämän kaltaisiin viineihin, joita maaseudulla edelleen Granadan ja Axarquian alueella valmistetaan. Viineissä on täällä aimo annos voimaa ja oksidaation tuoma pähkinäisyys on äärimmäisen voimakasta. Täällä rypäle valinta on Moscatel Alexandria jonka hedelmäinen luonne sekä korkea sokerin konsentroituminen tekee viineistä yllättävän hedelmäisiä mutta melko raskaita.
Jos kokeilunhalu yllättää, suosittelen etsimään ensimmäisenä oikean väristä viiniä, jonka jälkeen voi esimerkiksi Vivino-winescannerilla ( ilmainen mobiiliappi) tarkistaa onko kyseessä oikea "oranssiviini". Jos taas Italialainen oranssiviini osuu kohdalle, kannattaa etsiä sanaa "Ramato", joka tarkoittaa kullanruskeaa.
Julkaisen aiheesta lisää kun pääsen tekemään ruoka-viinikokeiluja ja saan riittävästi aineistoa erilaisista oranssiviineistä kerättyä. Siihen asti, Saludos!
